Eka viikko Turussa takana

Moikka,
Kuten otsikosta voikin jo päätellä niin mulla on nyt eka viikko Turussa takana. Tän viikon aikana on ehtinyt tapahtua yhtä jos toista. Maanantai meni pitkälti oman kämpän kuntoon laittamisessa ja muutossa. Pakko kyllä myöntää, että mua jännitti nukkua ensimmäinen yö vieraassa kaupungissa ja asunnossa ihan yksin, mutta hyvin sain kuitenkin nukuttua.
Tiistain otinkin sitten tutustumisen kannalta ja lähdin jo heti aamusta ihmettelemään kaupunkia ja ostamaan joitakin puuttuvia asioita. Rahaa meni ihan liikaa, mutta minkäpä sille voi. Keskiviikko, Torstai ja Perjantai päivät meni aika pitkälti koulussa orientoivilla päivillä ja illat sitten tutorien järjestämissä tapahtumissa, kuten puisto olympialaissa, kaupunki kierroksella ja Beach partyissä. Kivaa oli ja ehdin jo ihan hyvin tutustuun koulukaverehini. Koulukavereissa on yllättävän paljon eri ikäistä porukkaa. Löytyy ihan juuri toisen asteen koulutuksen päättäneitä ja sellaisia, jotka ovat jo monta vuotta ehtineet työmaailmassakin olemaan. Viikonlopun olinkin sitten ihan kotosalla, että sain vähän lepuutettua nilkkaani. Menin siis telomaan sen keskiviikkona puisto olympialaisissa. Ennen kuin joku ehtii huolestua enenmpää, niin mun nilkassa ei oo mitään sen vakavampia, kuin muutamia ihan kivan kokoisia mustelmia ja sitten se oli pari päivää vähän turvoksissa. Ensi viikolla alkaa koulu sitten lukujärjestyksen mukaan, joten sitten näkee vähän mitä se opiskelu täällä ammattikorkeakoulussa on. ☺ Mielenkiinnolla odotan mitä päivät ammattikorkeakoulussa tuovat tullessaan. 

Taisin myös somessa tässä joku päivä mainita alkavani viihtyä tällä Turussa ja omassa kämpässäni paremmin. Se on kyllä totta, mutta en välttämättä oo ihan vielä kunnolla kotiutunut tänne. Välillä tulee vaan sellainen olo että mä en kuulu tänne. Voi olla että syy siihen tunteeseen on vain se , että joinakin päivinä kaipaisin vaan niin kovasti takaisin Kangasalla mulle läheisten henkilöiden (kuten mun koirani) luokse. Mutta noh ehkä se kaipuu tästä hellittää, kunhan tutustun tähän kaupunkiin ja ihmisiin täällä paremmin.
Tähän loppuun Cheekkiä lainatakseni "mä kaipaan takas sun luo, sinne missä mun hyvä on. Mun koti on siellä missä mun sydän on."

No joo eipä mulla sitten muuta tällä erää. Se olis heippa ja seuraavaan kertaan.