Hurjimukset seikkailemassa
Heips!
Jälleen on kuukausi ehtinyt vierähtää ja aika päivitellä tännekin hieman kuulumisia. Tässäkin kuussa on ehtinyt tapahtua jos jonkinmoista, vaikka tällä hetkellä tuntuukin ettei mitään olisi koko kuukautena tapahtunut. 😁 Eiköhän siis mennä suoraan asiaan.
Kuten tuossa viime postuksessa taisinkin jo mainita minulta loppui tuossa kuunvaihteessa työt Raisiolla, mutta jatkoa saattaa olla ehkä tiedossa. Asian pitäisi selvitä tuossa elokuun aikana. Mutta. Jokatapauksessa aivan kuten syksylläkin pari ensimmäista viikkoa on mennyt pääasiassa univelkoja poisnukkuessa. Tai ainakin melkein... Heinäkuun 2. päivä minun piti käydä aikaisin aamulla viemässä Mazda tuulilasin vaihtoon toiselle puolelle Turkua. Nyt on pikkuisessa uusi ehjä tuulilasi. 😎 Toisaalta ihan hyvä, että vaihdatin sen nyt, enkä odottanut katsastukseen asti. Se ei olisi välttämättä enää katsastuksesta mennyt läpi... Sen päivän aika tuli ihan kiitettävästi käveltyäkin bussi sekoilujeni vuoksi. Millä todennäköisyydellä voi missata oman bussinsa, vaikka on mennyt jo valmiiksi muutamaa minuuttia aikasemmin pysäkille odttamaan bussia, ettei varmastikaan bussi pääse huomaamatta ohi. 🤔 Noh, nähtäväsi se on mahdollista... Olin siis aikasemmin katsonut millä bussilla pääsisin kätevimmin huoltamolle hakemaan mazdaani ja siihen aikaan meni tasan yksi bussi järkevästi sinnepäin meidän edestä. Noh, eipä siinä. Menin ihan normaalisti muutamaa minuuttia aikaisemmin pysäkille odottamaan bussia. Mutta, juuri kun olin puhelimestani föli-appilla katsomassa milloin sen bussin on tarkoitus tulla, niin tietenkin juuri sillä hetkellä kyseinen bussi ajaa pysäkin ohi. 😅 Ja sanottaakoon vielä että bussi oli aikataulustaan pari minuuttia edellä... Eipä siinä sitten auttanut muu kun lähteä reippaasti tallustamaan toiselle puolelle Turkua, että sain haettua Mazdan kotiin. Loppujen lopuksi kaikki päättyi ihan hyvin ja onneksi Turussa nuo välimatatkaan eivät ole niin pitkiä, etteikö niitä voisi tiukan paikan tullen kävellä.
Mutta, sen pituinen se. Muutaman päivän olemme myös ehtineet olemaan poikaystäväni kanssa Ypäjälläkin. Ja kuun alussa sain virkattua valmiiksi vihdosta viimein hömötiaisen, jonka äiti minulta joskus tuossa aikasemmin tilasi. Siitä tuli oikeastaan yllättävän hyvä, vaikka itse sanonkin. Sopivan ohjeen löytäminen oli aika vaikeaa, joten minun oli ihan pakko hieman soveltaa yhtä löytämääni ohjetta, jotta sain hömpästä hömpän näköisen. Heinäkuun toisena viikonloppuna pääsi hömppäkin viimein uuteen kotiin. Juhlimme nimittäin silloin sunnuntaina perheeni, kummieni ja mummun kanssa minun valmistumistani täällä meillä. Oli ihanaa nähdä heitä kaikkia piiitkästä aikaa ja vaihtaa hieman kuulumisia. 😊 Sain vanhemmiltani ja mummulta valmistujaislahjaksi pappan vanhan insinöörisormuksen, johon kävin seuraavalla viikolla kaiverruttamassa myös omat valmistumistietoni. Ei voi muuta kuin kehua sitä paikkaa johon vein insinöörisormuksen kaiverrettavaksi. Kyseessä oli siis yksityisyrittäjä, joka on usean vuoden ajan tehnyt kultasepän ja kaivertajan töitä. Mutta niin. Vein siis sormukseni hänelle pari viikkoa sitten kaiverrettavaksi, eikä siinä mennyt kuin pari päivää ja sain jo hakea sormuksen pois. Sen lisäksi, että homma oli nopeasti tehty, työn jälki oli todella hyvää ja käsinkaiverrettu, enkä joutunut maksamaan itseäni kipeäksi. Mutta, nyt on sitten yhdessä sormuksessa kahden sukupolven insinöörien tiedot. 😍 Samalla viikonlopulla meillä oli poikystäväni kanssa toisetkin juhlat jossa kävimme, nimittäin poikaystäväni siskon lasten syntymäpäivät Loimaalla.
Pari viikkoa sitten, olimme poikaystäväni, hänen vanhempiensa ja siskonperheen kanssa Somerniemellä Hiidenlinnassa kiipeilemässä ja seikkailemassa. Pakko sanoa, että Flowparkiin verrattuna tuo oli ainakin omasta mielestäni paljon parempi, vaikkakaan kiipeilyratoja ei ollut ihan yhtä paljoa, kuin Flowparkissa. Sen lisäki Hiidenlinnassa olisi ollut myös paljon muutakin mielenkiintoista ihmeteltävää, mutta meillä meni pitkälti koko se aika siellä kiipeilyyn. Jostain kumman syystä siellä oli meidän lisäksemme muutama muukin ja joillekin radoille pääsyä sai odottaa aika kauan. Itse lopetin neljännen radan jälkeen kiipeilyn, sillä totesin, että seuraava 5+6 maratoonirata näytti sen verran hurjalta etten enää uskaltanut sinne. Poikystäväni tosin päätti kokeilla vielä sitäkin. Hiidenpuiston jälkeen menimme vielä poikaystäväni kanssa yhdeksi yöksi Ypäjälle.
Mutta. Se siitä. Viime viikolla olemme poikaysäväni kanssa ehtineet käymään Tuomiokirkon terassilla syömässä, sekä seikkailemassa Kuusiston linnanraunioilla. Kovinkaan moni ei varmaankaan tiedä mikä on Tuomiokirkon terassi, joten josko hieman avaisin asiaa. Eli Tuomiokirkon edustalla ja puistossa on heinä- ja elokuun terassi, jossa on paikallisia ravintoloita ja baareja aamusta iltaan palvelemassa turkulaisia. Jos siis olen ymmärtänyt oikein, niin tuo terassi pystytettiin tuomiokirkolle, jotta voidaan koronan vuoksi tukea paikallisia yrityksiä. Me siis kävimme viime viikolla yhtenä iltana poikaystäväni kanssa siellä syömässä, sillä minä halusin käydä katsomassa millainen paikka tuo terassi oikein on. Oikeastaan voisin mennä vaikka uudelleenkin. 😄 Viime viikoloppuna kävimme seikkailemassa Kuusiston linnanraunioilla, sillä minä en ollut koskaan aikaisemmin siellä käynyt ja halusin senkin paikan käydä tsekkaamassa. Samalla reissulla tuli myös napattua sieltä muutama geokätkökin. Mutta paikkana tuo kuusiston linnanrauniot on todella mielenkiintoinen ja mikä parasta, siellä olevan luontopolun varrella oli todella paljon mustikoita! Metsässä kasvavista marjoista mustikat ovat ehdottomasti minun lemppareitani ja tuolla niitä tuli sitten syötyäkin enemmän kuin tarpeeksi. Jos meillä olisi ollut joku pieni purkki mukana, niin olisin voinut kerätä muutamat mustikat mukaankin. 🤔
Mutta. Luulisin, että tässä oli tärkeimmät tältä erää. Nähdään taas!