Jellonanpentu sairastaa
Se olisi jälleen kuukausi vierähtänyt ja aika päivitellä tännekin hieman kuulumisia. Tämä kuukausi on ollut jälleen melko työpainoitteista, tähän viimeiseen viikkoon asti, mutta olen minä vähän muutakin kerinnyt tekemään. Joten, jos mennään vain suoraan asiaan!
Tosiaan minulla alkoi tuossa kuun alussa jälleen, näin piiiitkän, kesäloman jälkeen työt. Ennen töihin paluuta meillä oli vielä edellisen viikon perjantaina tuotantopäivä, jossa oli aamu ja aamupäivä vähän koulutuksia ynnä muuta "virallisempaa" asiaa ja illalle meille oli järjestetty pieni tutustumiskäynti ja pizzaa Kakolan panimolla. Kyllä tuota töihin paluuta osasikin jo odottaa! 🤩 Ei siinä, etteikö kesälomalla olisi ollut mukavaa, mutta, kun parisen kuukautta saa lomailla ja latailla rauhassa akkuja, jossakin vaiheessa sitä vaan alkaa pikkuhiljaa kaipailemaan jo töihin. Tosin sitä iloa ei omalla kohdallani kauaa ehtinyt kestää, sillä olen tämän viimeisen viikon joutunut olemaan poissa töistä koronan takia. Ei tässä kuitenkaan sen suuremmin mitään hätää ole. Omalla kohdallani ensimmäinen päivä meni lähemmäs 39 asteen kuumeessa ja nukkuessa, mutta muut päivät ovat olleet jo vähän helpompia (mitä nyt vatsalihakset kipeänä yskimisestä ja muutenkin hieman hönttiolo koko ajan). Kyllä tämä tästä levolla ja nesteytyksellä selätetään. 😎 Nii ja tietysti myös nallekarkeilla! Meidän ovemme taakse siis ilmestyi eilen, yhden kaverimme toimesta, kilo nallekarkkeja. Hieman itse hämmennyin kun ovikello soi ensimäisen kerran eikä ovisilmästä katsonnut rappukäytävässäkään näkynyt ketään. Meinasin jo jättää oven avaamattikin, mutta kun ovikello soi jo toisen kerran niin pakkohan se oli sitten ovi avata. Rappukäytävässä ei silläkään kertaa näkynyt muuta kuin lattialla kilon nallekarkki-pussi. Tosin, sain tekijän aika nopeasti sitten selville, sillä meidän keittiön ikkuna on kutakuinkin meidän rapun ulko-oven vieressä ja näin yllätyksen tehneen kaverin poistuvan meidän rapustamme.
No joo, se siitä sitten. Sammakkokin on joutunut tässä tän kuun aikana käymään pariinkin otteeseen parilla eri korjaamolla. Ensin Autoklinikalla oikaistiin ja maalattiin sammakon kylkeen tullut lommo. Sitä en tiedä missä ja milloin tuo kyseinen lommo oikein oli tullut, mutta pääasia että se on nyt korjattu. Tämän viikon maanantaina minun piti käydä edellisen viikon perjantaina tuulilasiin tullut kiveniskemä korjauttamassa. Ja ei, en ollut itse vielä maanantaina päivällä kipeänä, vaan ensimmäiset oireet tulivat vasta maanantai-tiistai välisenä yönä töissä ollessani. Senkin yövuoron tein etävalvomosta, ihan vapaaehtoisesti, käsin eristettynä muista työkavereistani. Minusta se oli vähintäänkin reilua muita työkavereitani kohtaan, että tein sen vuoron etävalvomosta, kun kerran olin jo poikaystäväni kautta altistuksen/tartunnan jo ehtinyt saamaan.
Kuun puolenvälin tienoilla oli myös poikaystäväni syntymäpäivät, joten vein hänet Turun viikinkiravintola Haraldiin syömään. Voin ehdottomasti suositella tuota ravintolaa kaikille. Ruoka oli hyvää ja annokset juuri sopivan kokoiseia sekä palvelu mitä mainiointa. Viikolopuksi leivoin vielä poikaystävälleni hänen toiveidensa mukaan Baileys-juustokakun, jotta saimme vielä Ypäjällä hieman juhlia hänen perheensä kanssa syntymäpäiviä.
Viime viikolla kävin myös pikaisesti töiden jälkeen Maskussa kummieni luona, sillä serkkuni on laittanut oman yrityksen pystyyn ja tekee ja myy nettisivuillaan siis erilaisia kortteja. Kun tuosta hänen bisneksestään kuulin, niin olihan minun sitten pakko ostaa häneltä yksi syntymäpäiväkortti jo valmiiksi ensi kuulle. Jos kiinnostaa, käykää ihmeessä tutustumassa sivuihin, linkki löytyy tuosta ylempää. Mutta, jokatapauksessa minusta oli ihanaa nähdä ja päästä vähän vaihtamaan kuulumisia kummitätäni ja ko. serkun kanssa. ☺️
Mutta eipä tässä sitten kai muuta tällä erää. Tämä jellonanpentu jatkaa nyt lepäilyä ja toipumista. Nähdään taas!