Mistä tuntee todellisen ystävän? 

Heips!

Jälleen on kuukausi kulunut hurjaa vauhtia ja aika päivitellä tännekin hieman kuulumisia. AIka pitkälti on tässäkin kuussa aika mennyt töissä ollessa, mutta olen minä vähän muutakin ehtinyt touhuamaan kavereideni kanssa. Eiköhän siis mennä suoraan asiaan...

9. päivä kävimme poikaystäväni ja yhden kaverimme Kurjenrahkan kansallispuistossa eksymäs... eikun siis Narnian matkat Ärryn järjestämällä Narnian erämatkat-rastikierroksella. Kierroksella kierrettiin Savojärven lenkki ja  matkan varrella oli muutama rasti. Hauskaa oli, kuten aina! Jonkin verran olemme myös ehtineet kaveriporukalla pelailemaan yhdessä. Viime viikolla olimme viikonloppuna Salossa kokeilemassa vielä hieman tekovaiheessa olevaa frisbeegolf-rataa, sillä yhden kaverimme työkaveri oli pyytänyt tältä kyseiseltä kaverilta hieman palautetta kyseisestä radasta. Ainakin radan 8 ensimmäistä välyää vaikuttivat ihan hyviltä, toki pieniä muutoksia olisin ainakin itse tehnyt muutamalla radalle. Loppuja väyliä emme ehtineet heittämään, kun minulle sattui pieni tapaturma kiekkoa heittäessäni. Minulta meni siis ikävästi polvilumpio hetkellisesti sijoiltaan. Tottakai tämä tapahtui juuri puolessa välissä rataa, kaikista kauimmaisimmalla väylällä. Onneksi polvilumpio meni aika nopeasti paikalleen, toki pikkusen jouduin avustamaan, ja pystyin sen verran jalalle varaamaan painoa, että pääsin ihan omin avuin klenkkaamaan parkkipaikalle. Maanantaina kävin työterveydessä näyttämässä polveani ja sieltä sain lähetteen röntgeniin tapaturmapolille. Röntgenkuvista ei löytynyt mitään poikkeavaa ja tapaturmapolin lääkäri totesikin, että viikko sairaslomaa ja lepoa pitäisi riittää polven parantumiseen. Joten nyt olen sitten tämän viikon ollut sairaslomalla ja tylsistynyt. Mutta. Palatakseni vielä tuohon viikonloppuun, minusta oli todella ihanaa huomata kuinka onnekas olen ystävistäni, jotka huolehtivat minusta loppuun asti ja yksi heistä jopa tarjoutui vielä hakemaan minulle herkkuja kaupasta, kun pääsimme Salosta kotiin. 🥰 Unohtamatta tietenkään rakasta poikaystävääni, joka on toiminut minulle tämän viikon "hovikuljettajana" ja muutenkin passannut minua varmaankin ihan kyllästymiseensä asti, sillä tuo keppien kanssa liikkuminen ei ole mitään kovin helppoa ollut.

Niin ja Jos tästä sairaslomasta pitäis jotakin positiivista löytää, niin sainpahan ainakin yhden ylimääräisen vapaan viikonlopun töistä, että pikku sammakolle saatiin talvirenkaat alle. Renkaat olisin mieluusti vaihtanut itse, mutta olosuhteiden pakosta minun oli annettava poikaystäväni vaihtaa renkaat sammakkoon.  

Ai niin. Oluttakin minun oli tarkoitus tässä kuussa tehdä, mutta tämänhetkisen tilanteen vuoksi, se siirtyy ensi kuun puolelle. Maltaat ja muut ainekset minulla on jo valmiiksi ostettuna, että enää on oluen valmistus minun polveni kunnosta ja ajasta kiinni. Mutta, voin luvata, että olutta on tulossa vielä ennen joulua.

Mutta, se siitä. Muutama viikko sitten saimme poikaystäväni kanssa vihdoin aikaiseksi hankkia uusi sohva meille olohuoneeseen. Meidän vanhan sohvan, tai oikeastaan se oli minun vanhan sohvasänkyni, myin jo jokunen aika sitten pois, sillä siinä oli hieman hankalaa istuskella ja katsella mitään elokuvia tai sarjoja. Tämän uudenkin sohvan saa levitettyä parisängyksi tarpeentullen. Meillä oli monta viikkoa olohuoneen lattialla vain yksi patja, jonka päällä istuskelimme/makoilimme kun televisiosta jotakin katselimme, mutta nyt on sitten mukavampi istuskella sohvalla ja katsella elokuvia tai sarjoja silloin kun lystää. 😁

Tässä taisi olla tärkeimmät tältä erää. Nähdään taas!