Ohi on...(Vai onko?)

Heips!
Jälleen alkaa olla kuukausi vierähtänyt ja aika päivitellä tännekin hieman kuulumisia. Vaikka, eipä niitä tälläkään kertaa ihan hirveästi ole... Mutta, josko mentäisiin silti asiaan.

Tämäkin kuukausi on suurimmaksi osaksi mennyt töissä, sekä harjoittelun raporttteja kirjoitellessa. Niin ja tämä viimeinen viikko on mennyt pitkälti univelkoja poisnukkuessa, sekä keksiessä jotakin sisältöä päiviini. Harjoittelujaksoni siis loppui Raisiolla viime viikolla, mutta loppupalaveri esimiehen kanssa on vielä pitämättä. Suoraan sanottuna en oikein osaa sanoa mitä mieltä minun pitäisi olla siitä, että harjoitteluni loppui... Sillä toisaalta noin kolme kuukautta vuorotyötä on, ainakin tuolla työtahdilla, ollut todella raskas niin henkisesti kuin fyysisetikin, mutta toisaalta taas olisin mielelläni jatkanutkin vielä Raision esteröintilaitoksella, sekä tämä viikko on osittain tuntunut jotekin tyhjältä ja sisällön keksiminen päiviin on ollut yllättävän vaikeata. Huolimatta työn raskaudesta, olen viihtynyt todella hyvin esteröintilaitoksella ja työkaverit ovat olleet todella mahtavia. Vaikka meillä olikin viimeinen työvuoro viime viikon maanantaina, oli meillä vielä samalla viikolla torstaina tuotannon tiimipäivä piknik-risteilyn muodossa Siljalla. Aamupäivä meillä oli koulutusta, sekä katsausta kuluneeseen vuoteen ja iltapäivällä vaihdoimme Maarianhaminassa laivaa. Loppupäivä olikin sitten hieman rennompaa oleskelua ja lounasta laivan joulubuffettissa. Taisi muuten olla elämäni ensimmäinen (?) kerta laivan buffetissa, kun minä olen hakenut vielä jälkiruokaakin... 🙊 No joo, joka tapauksessa tiimipäivä oli todella hauska ja mielenkiintoinen, sekä päivän aikana pääsi muiden työntekijöiden kanssa vielä paremmin tutustumaan ja juttelemaan kaikennäköisistä asioista. Noin kolmen kuukauden harjoittelujakson aikana onnistuin ilmeisesti antamaan itsestäni niin positiivisen ja ahkeran vaikutelman, sekä tiimipäivän aikan kävi useampaankin otteeseen selväksi, että moni heistä haluaisi minut vielä takaisinkin esteröintilaitokselle. 😎 Sanotaanko nyt näin, että loppupalaverin, joka on muuten ensi viikolla, jälkeen mahdollisesti selviää kuinka käy... 🤔 Ainiin meinasin ihan kokonaan unohtaa! Ennen kun työt loppuivat päätin olla vielä hurja ja pöyräilin toiseksi viimeiseen aamuvuoroon. Niin ja tietenkin työpäivän jälkeen vielä kotiinkin ja silloin ei ihan kauhean kauaa tarvinnut reilun 22km pyöräilyn ja 12,5h työpäivän jälkeen odotella nukkumattia.

Mutta. Se siitä. Marraskuun ensimmäinen viikonloppu, eli isänpäivä viikonloppu, kävimme myös poikaystäväni kanssa vihdosta viimeinein Kangasallakin. Syystä, että minulla oli siihen asti kutakuinkin kaikki viikonloput töitä. Viikonloppu oli kaikin puolin mukava, sekä oili ihanaa nähdää vanhempia, ja pikkuveljiäkin, pitkästä aikaa. Viikonlopun aikana tuli myös lauantaina harjoiteltua pimeänajoakin, kun halusin vapaaehtoisesti ajaa mökiltä kotiin. Näin todella vähän pimeällä ajaneena, se sujui oikeastaan ihan hyvin. Lauantaina tuli illalla myös hieman siivoiltua ja käytyä läpi omia tavaroitani poispäin vanhempien luota, sekä pikkuveljeni oli loihtinut meille kaikille todella herkullisen isänpäivä-illallisen.

Viime viikolla kävimme myös poikaystäväni kanssa pitkästä aikaa yhtenä iltana pelailemassa sulkapalloakin. Viime viikonloppuna kävimme sunnuntaina seikkailemassa Ypäjän kodalla. Samana iltana kävimme vielä yhdessä Nordic Pizza Companyssa syömässä, sillä se on juuri hiljattain avautunut Turkuun ja tottakai se oli pakko käydä testaamassa. Voin todeta, että pizzat olivat ehdottomasti parhaimmasta päästä mitä pienen elämäni aikana olen pizzoja syönyt. Ne olivat juuri sopivan kokoiset, että niistä lähti nälkä, mutta niistä ei kuitenkaan tullut hirveätä ähkyä. Niin ja mikä parasta hinnatkin olivat erittäin inhimilliset.

Mutta. Luulenpa, että tässä oli kaikki tältä erää. Nähdään taas!