Töitä riittää...
Heips!
Jälleen on kuukausi hurahtanut ja aika päivitellä hieman kuulumisia tännekin. Suurin osa ajastani on mennyt töissä ollessa, mutta olen minä hieman muutakin kerinnyt tekemään. Eiköhän siis mennä itse asiaan!
Tosiaan, töitä on riittänyt ihan kiitettävästi ja olen ihan tyytyväinen siihen. Eipähän ainakaan tarvitse miettiä ja koittaa väkisin keksiä ohjelmaa päiviin. 😁 Ei vaan, minusta on ollut oikeasti mukavaa olla töissä, varsinkin kun olen tässä tämän kuun aikana päässyt jo vähän tutustumaan ja harjoittelemaan muitakin prosesseja. Trukilla ajosta puhumattakaan! Tosin trukkikorttia en vielä ole saanut, joten yksinäni en voi vielä trukilla ajella.

Mutta se siitä. Kuten tuossa aikaisemmin jo sanoinkin, töiden lisäksi olen kerinnyt tekemään vähän muutakin. Kuun ensimmäisenä viikonloppuna kävimme poikaystäväni kanssa viimenkin istuttamassa meidän, ruukussa vuoden verran kasvaneen, koivun poikaystäväni metsään. Kesän parvekeremontti teki hieman hallaa meidän koivulle, aivan kuten kaikille muillekin kasveille, joten jouduimme laittamaanaan sille metsään tukikepin nyt toistaiseksi. Mutta onneksi tuo parveke remontti on nyt ohi ja saimme muutkin kasvit ulos parvekkeelle. Mikä parasta minä pääsen, vielä hetken aikaa, nauttimaan aamukahveistani parvekkeelle! Tuo uusi parveke on todella hieno ja saimme sinne nyt parvekelasitkin. Muuten ihan kiva, että parveke on nyt lasitettu, mutta meille tuli pienoinen ongelma sen suhteen mihin saamme kasvimme parvekeella. Aikaisemmin ne ovat nimittäin olleet parvekelaatikossa, joka on ollut kiinni parvekkeen kaiteessa. Noh, nythän emme parvekelaatikkoa saa kaiteeseen kiinni. (Paitisi siinä tapauksessa että siirrämme parvekelasit toiseen reunaan) Onneksi meillä asuu kaksi insinööriä, jotka keksivät ratkaisun ongelmaan kuin ongelmaan. 😁 Tällä kertaa ongelman ratkaisua täytyi hakea Ikeasta asti, sillä emme viitsineet ruveta heti uuden parvekkeen seinää rei'ittämään. Nyt meillä on sitten hieno hyllykkö parvekkeella parvekelaatikkoa varten. 🙈

Toissa viikonloppuna pääsimme lauantaina piiiiitkästä aikaa viettämään parhaan kaverini kanssa työttöjen iltaa ihan keskenämme meillä. Oli ihanaa nähdä häntäkin pitkästä aikaa ja viettää iltaa. 🤩 Tarttis kyllä koittaa hänenkin kanssa nähdä ehkä vähän useammin, sillä viime kerrasta alkoi olemaan jo ikuisuus. Samana viikonloppuna kävimme myös sunnuntaina poikaystäväni kanssa kaverimme luona katsomassa loput jaksot Naissotilaiden toisesta tuotantokaudesta. Siinä on muuten katsomisen arvoinen sarja ja kaksi ensimmäistä kautta löytyvät Yle Areenasta, jos jotakuta kiinnostaa.
No joo, eipä siitä sen enempää. Viime viikon perjantaina tulikin sitten vahingossa istuttua autossa enemmän kuin oli alun perin tarkoitus ja samalla jäivät aamuvuoroa edeltävät yöunetkin hieman vajaiksi. Miksi näin? Noh, poikaystäväni oli edellisen iltana iltavuorosta kotiin päästyään päättänyt, että hänpä heittäytyy hurjaksi ja pyöräilee, 50 km, töihin. Hän oli koko edellisen illan ja perjantai aamun valmistautunut pyöräilemään töihin ja hän myös lähti kolme tuntia aikaisemmin pyöräilemään töihin. Mutta. Kolmisen varttia ennen hänen työvuoronsa alkua hän soitti josko kerkeisin heittää hänet töihin, sillä matkaa oli vielä sen verran paljon jäljellä, ettei hän millään ehtisi ajoissa töihin. Itse olin juuri toisella puolella Turkua menossa asioille, mutta siitä huolimatta ajamaan Saloon päin ja nappasin poikaystäväni matkalta kyytiin, jotta hän pääsi ajoissa töihin. Pyöränsä hän jätti liikennemerkkiin lukittuna matkan varrelle, johon hänet sitten illalla, vai pitäisikö sanoa yöllä, myös jätin kun hänen työ vuoronsa loppui. Itse pääsin lopulta nukkumaan joskus puoli yhden maissa. Seuraavan päivän aamuvuoro mentiinkin sitten hieman vähemmillä unilla, mutta siitäkin selvittiin. 😎 Niin, ja pääasia, että rakas poikaystäväni pääsi ajoissa töihin ja illalla turvallisesti kotiin. Sainpahan myös lisää kokemusta pimeällä ajosta, sillä Turku-Salo välillä ei moottoritiellä ole joka kohdassa katuvaloja.
Mutta. Luulisin, että tässä oli tärkeimmät tältä erää. Meikäläinen lähtee valmistautumaan yövuoroon. Nähdään taas!