Turvallisuuskoulutusta ja muuta jännittävää!
Heips!
Se olisi jälleen kuukausi vierähtänyt ja aika päivitellä tännekin hieman kuulumisia. Tämä kuukausi on mennyt pääosin töissä ja työvuoroista toipuessa, muuta muutakin olen hieman kerinnyt tekemään ja touhuamaan. Joten eiköhän siis mennä suoraan asiaan.
Töiden osalta meillä alkoi tuossa pari viikkoa sitten joululoma. Ja nyt olen sitten nämä pari viimeistä viikkoa toipunut työvuoroista ja hieman nukkunut univelkoja pois, jos univelkaa nyt ylipäänsä edes on ollutkaan. Kuten olen ehkä joskus aikaisemminkin asiasta maininnut, niin ainakin itse olen huomannut sen kuinka suuri vaikutus riittävän pitkillä ja hyvillä yöunilla on omaan jaksamiseen niin töissä kuin vapaallakin. Mutta, ei siitä nyt sen enempää. Viime viikolla meillä oli töistä vielä parin päivän turvallisuuskoulutus, jossa meillä oli palomiesten toimesta pari luentoa liittyen tulipaloihin ja vaarallisten aineiden käsittelyyn onnettomuuden sattuessa, sekä pääsimme hieman harjoittelemaan alkusammutusta. Ensimmäisen päivän olimme Raisiossa omalla tehtaallamme ja toisen päivän vietimme Porissa Turvallisuuskeskuksessa. Porissa pääsimme harjoittelemaan mm. jauhesammuttimien käyttöä, sekä palavan ihmisen sammuttamista. Näiden lisäksi pääsimme myös näkemään mitä tapahtuu rasvapalolle, jos sinne menee heittämään vettä, sekä kuinka meidän omat työvaatteet palavat. Huonostihan ne paloivat, aivan kuten niiden kuuluikin. Lopuksi meille oli järjestetty vielä hieman spesiaalimpaa ohjelmaa kiipeilyn ja tulipalokontin ohessa. Eli, me siis saimme täydet palomiehen vermeet, happipulloista ja kaasumaskeista lähtien, niskaamme ja pääsimme konttiin näkemään kuinka tulipalo kehittyy. Se, jos mikä, oli HURJAA! 😎 Alkuun kaasumaski meinasi hieman ruveta ahdistamaan, sillä maskin laitossa auttanut palomies joutui hieman säätämään ja justeeraamaan maskin kanssa, jotta se saatiin täysin tiiviiksi. Mutta muuten oli kyllä mielenkiintoista päästä näkemään ihan läheltä kuinka tulipalo oikein kehittyy. Itse olin kontissa lähimpänä ovea, joten tulipalon kuumuus ei ihan sinne asti tullut, mikä oli oikeastaan minun kannaltani vain parempi. Tuo minun lämmönsietokykykni kun ei mistään parhaimmasta päästä ole... Kaiken kaikkiaan nuo kaksi päivää olivat todella mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä päiviä.
Se siitä sitten. Tuossa kuun ensimmäisenä viikonloppuna pääsin hieman tuulettamaan päätäni sienimetsään Ypäjälle. Ihan hirveän pitkään emme kerinneet sienimetsässä poikaystäväni kanssa olemaan, kun alkoi jo tulla pimeä. Pääasia, että sain pakkaseen hieman suppilovahveroita, niin pääsen taas herkuttelemaan jossakin kohtaa. Valitettavasti joudun ehkä herkuttelemaan aivan yksinäni, sillä tuo rakas poikaystäväni ei suppiksista eikä oikein muistakaan sienistä juuri välitä. Noh, ei siinä, enemmän herkkuja minulle. 😉 Suppikset ovat ehkä parasta herkkua ikinä! Kuten olen joskus aikaisemminkin sanonut, mikäpä sen parempi paikka tuulettaa päätään kuin mennä metsään ja kuunnella vain luonnon ääniä. 😍
Pari viikkoa sitten meillä oli myös poikaystäväni kanssa vuosipäiväkin. Ajatella, että olemme jo viisi vuotta katselleet toisiamme. 😍 Mihin se aika oikein menee?! Paljon on viimeiseen viiteen vuoteen mahtunut, niin ylä- kuin alamäkiä, enkä vaihtaisin mitään pois. Kuten jo neljä vuotta sitten olen sanonut, "meikäläisen sanat ei vaan yksinkertaisesti riitä kuvaamaan kuinka onnellinen ja kiitollinen oon siitä että oon saanu jakaa kaikki nämä kokemukset ihanimman ja parhaimman ihmisen kanssa." Tämä pitää edelleen täysin paikkansa. Hieman kerkesimme yhdessä töiden jälkeen illalla juhlistamaan vuosipäiväämme. Viime viikonloppuna saimme juhlistaa vielä poikaystävääni ja yhteistä taivaltamme laivalla. Poikaystäväni oli saanut tuossa syksyllä 30.v syntymäpäivälahjaksi perheeltään ja kavereiltaan risteilyn Viking Linella. Tuohon risteilyyn meillä kuului spa ja seuraavan aamun premium-aamiaiset, sekä saimme molemmat vielä 25e ateriakupongit. Eli periaatteessa ainoa, josta meidän piti itse huolehtia oli nesteytys. Toki, jouduimme hieman maksamaan myös itse syömisistämme, sillä nuo 25e ateriakupongit eivät ihan riittäneet. Mutta eipä se nyt mikään maailmanloppu ollut. 😁 Risteily oli kaikin puolin mukava ja rentouttava. Ainoa pieni miinus oli meidän Span ajankohta, sillä silloin oli jo niin pimeää, että Span ikkunoista ei nähnyt juurikaan ulos. Premium-aamiaisella ollessamme sanoinkin poikaystävälleni, että nyt olisi ollut mukavaa loikoilla Spassa poreammeessa ja katsella merelle. Täytyy varmaankin mennä joku toinen kerta sitten laivalle niin, että pääsee päiväsaikaan Spahan rentoutumaan ja loikoilemaan.
Mutta. Tässä taisi olla tärkeimmät tältä erää. Nähdään taas!